-
Notifications
You must be signed in to change notification settings - Fork 0
/
Copy pathluulasmpl.htm
238 lines (178 loc) · 22.8 KB
/
luulasmpl.htm
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100
101
102
103
104
105
106
107
108
109
110
111
112
113
114
115
116
117
118
119
120
121
122
123
124
125
126
127
128
129
130
131
132
133
134
135
136
137
138
139
140
141
142
143
144
145
146
147
148
149
150
151
152
153
154
155
156
157
158
159
160
161
162
163
164
165
166
167
168
169
170
171
172
173
174
175
176
177
178
179
180
181
182
183
184
185
186
187
188
189
190
191
192
193
194
195
196
197
198
199
200
201
202
203
204
205
206
207
208
209
210
211
212
213
214
215
216
217
218
219
220
221
222
223
224
225
226
227
228
229
230
231
232
233
234
235
236
237
238
<!DOCTYPE html PUBLIC "-//W3C//DTD XHTML 1.0 Strict//EN" "http://www.w3.org/TR/xhtml1/DTD/xhtml1-strict.dtd">
<html xmlns="http://www.w3.org/1999/xhtml" xml:lang="en" lang="en"><!-- InstanceBegin template="/Templates/basic.dwt" codeOutsideHTMLIsLocked="false" -->
<head>
<title>TaideTalli:Luula Sample</title>
<meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=utf-8" />
<meta name="keywords" content="Taidetalli, Sirkka Shayanin kirjoja, runokirjat, runokirjoja, runoja, runot, enkelit, enkeleitä, enkelirunoja, enkelirunot, enkelikirjoja, enkelikirjat">
<link rel="stylesheet" type="text/css" href="css/low.css" />
<link rel="stylesheet" type="text/css" media="all" href="css/screen.css" />
<script type="text/javascript" src="js/cookies.js"></script>
<!-- InstanceParam name="subIsOnLeft" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="hasExtraColumn" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="docTitle" type="text" value="Luula Sample" -->
<!-- InstanceParam name="contentTitle" type="text" value="Otteita Luulasta" -->
<!-- InstanceParam name="isDetail" type="boolean" value="true" -->
<!-- InstanceParam name="isHome" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isSShayan" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isSShayanAppear" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isSShayanPress" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isSShayanPoems" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isSShayanBio" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isSShayanNews" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isServices" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isBooks" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isBooksLuula" type="boolean" value="true" -->
<!-- InstanceParam name="isBooksMira1" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isBooksMira2" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isBooksKanneh" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isBooksSirkka" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isBooksEnkeli" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isCards" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isCardsElvira" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isCardsEtMag" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isCardsOther" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceParam name="isContact" type="boolean" value="false" -->
<!-- InstanceBeginEditable name="head" --><!-- InstanceEndEditable -->
</head>
<body id="books-sub" class="col-MS">
<div id="header">
<a href="default.htm" title="link to home"><img src="images/logo_tt_180.gif" width="180" height="45" alt="TaideTalli" id="logo" /></a>
<div id="nav"><div>
<a href="default.htm">Etusivu</a>
<span>|</span>
<a href="sshayan.htm">S. Shayan</a>
<span>|</span>
<a href="services.htm">Palveluita</a>
<span>|</span>
<strong><a href="books.htm">Kirjat</a></strong>
<span>|</span>
<a href="cards.htm">Grafiikka</a>
<span>|</span>
<a href="contact.htm">Kontakti</a>
<em> </em>
</div></div>
</div>
<p id="bc">
<span>
<a href="default.htm">home</a>
>
<a href="books.htm">books</a>
>
luula
>
Luula Sample
</span>
</p>
<!-- Page Title -->
<h1>Otteita Luulasta</h1>
<!-- Section Header and Navigation -->
<div id="section">
<h4><strong><span>Books Sections:</span></strong></h4>
<ul>
<li><strong><a href="Luula.htm">Luula</a></strong></li>
<li><a href="Mira1.htm">Mira ja skarabeen salaisuus</a></li>
<li><a href="Mira2.htm">Mira ja Kameliryöstäjät</a></li>
<li><a href="kanneh.htm">Kannehkawa</a><em> </em></li>
<li><a href="SirkkaMetro.htm">Sirkka metropolien mallisirkuksessa</a><em> </em></li>
<li><a href="Enkeli.htm">Enkeleitä Sydämeesi</a><em> </em></li>
</ul>
</div>
<!-- End Section Header and Navigation -->
<!-- Start Content -->
<div id="content">
<!-- Column Wrap -->
<div class="wrap">
<!-- Main Column -->
<div class="maincol">
<!-- InstanceBeginEditable name="MainColumn" -->
<p align="left"> Nyt oli Fedotovin vuoro ymmärtää ja pelästyä vielä entisestään. Šamaani oli maineensa veroinen, ehkä enemmänkin. Hän oli hetkessä käynyt peninkulmien päässä ja tuonut takaisin todisteen matkastaan. Fedotov otti sormuksen Šamaanin kädestä ja tarkasteli sitä. Hän ei koskaan ennen ollut nähnyt sitä eikä voinut aavistaakaan, kuka ‘K’ olisi voinut olla.<br>
Šamaani tiesi, mikä kysymys kiersi Fedotovin päässä: “Vaalea mies, olkitukkainen, nuorikasvoinen, ylväännäköinen, sotilaallinen – avara hirsirakennus – puhkuipa hienoja kapistuksia, kimaltavia kankaita seinillä, korkea höyhenpeitevuode, viidenkin selän maattava, olipa niin kovin leveä.”<br>
”Tsaarin maja!”<br>
”Mitä sanoitte?” Šamaani tiedusteli.<br>
”Tsaarin maja! Kuulostaa Tsaarin majalta! Toissakesänä hän vietti aikaa kylämme lähistöllä. Metsästysmatka, sanottiin! Suuri liuta vartijoita ja palvelijoita oli tällä mukana, sotilaita, käyrämiekkamiehiä! On kurja petturinainen jonkun Tsaarin upseerin matkaan mennyt, kiiltävien helyjen liehakoimana!” Fedotov puristi nyrkkiään sormuksen ympärillä niin voimakkaasti, että hänen rystysensä valkenivat.<br>
”Eikö tuo ole teidän kotitupanne?”<br>
Fedotov vastasi, ivallinen hymy suupielessä: “Enpä vielä ole itse höyhenvuoteessa herännyt.”<br>
Fedotov selitti sitten, mitä toivoi Šamaanin tekevän. Hän tarvitsi voimakkaan taian vaimoaan ja varsinkin tuota viettelijämiestä rankaisemaan. Fedotovin ylpeyttä oli pahasti kolhittu. Vaimo oli ilmeisen avoimesti muuttanut rakastajansa luokse sillä välin kun aviomies oli matkalla. Fedotov ei voinut ajatellakaan palaavansa kotiin syntisen vaimon ja äpärälapsen luokse. Kuolema oli kuitenkin pettureille liian helppo tuomio. Fedotov halusi, että he kärsisivät ikuisen tulen poltot ja joutuisivat kerjureina loppuikänsä maata pitkin ryömimään. Lasta hän ei halunnut silmiensä eteen tulevan vaikka myönsikin tämän olevan viaton tapahtumiin.<br>
Šamaani ei yleensä ollut halukas vihaloitsuihin. Ne vaativat paljon sisäistä voimaa ja voivat joskus koitua toivojankin tuhoksi, jos liian voimakkaat pirun vallat pääsivät ‘ajohihnoitta’ mellastamaan. Fedotovin olemuksessa oli kuitenkin jotain, joka sai Šamaanin muuttamaan tavanomaista käytöstään. Hän päätti tehdä, mitä mies oli pyytänyt.<br>
”Tuohan Luula, se päällimmäinen vakkakannukseni sieltä posion perältä!” Šamaani korotti ääntään tyttärensä kuultavaksi.<br>
”Eihän minun sovi...” Luula aloitti, tietäen, että naisten ei pitänyt olla kodan posiossa.<br>
Šamaani heilutteli vain etusormellaan komentoa vastaukseksi. Luula nouti pyydetyn kannuksen. Se oli yksi Šamaanin uusimpia, soikean muotoinen ja ilman pohjaa. Päällyskalvon merkinnät oli jaettu viiteen osaan, joiden merkitystä Luula ei vielä tiennyt. Šamaani ei näitä ollut ehtinyt selittämään.<br>
Kun Luula ojensi kannuksen Šamaanille, tämä viittasi tytärtään istumaan viereensä lattiataljojen päälle. Fedotov katseli hämmästyneenä, kun tämä nuori nainen, joka olisi hyvin voinut käydä hänen vaimonsa sisaresta, niin iän kuin kauneudenkin puolesta, istahti kannuksen toiselle puolelle, luinen arpa vielä kädessään. Asiahan oli arkaluontoinen, naisväen korville sopimaton. Nättärikylän Šamaani oli tosiaankin hämmästyttävä päätöksissään ja toimenpiteissään. Fedotov tunsi olonsa kiusalliseksi, mutta päätti olla välittämättä, kuinka Šamaani oli päättänyt tytärtään kasvattaa.<br>
Šamaani alkoi joikata.<br>
Hänen äänensä oli aluksi heikko, kuten rummutuskin. Vähitellen molemmat kasvoivat voimakkuudessaan.<br>
Fedotov ei ymmärtänyt sanoja, mutta hänen korvansa alkoivat kuumottaa kasvojen myötä. Hän riisui sieppurin yltään ja laski sen lattialle aikaisemmin sinne pudotetun lakin päälle. Vieläkin häntä hikoilutti. Kodasta oli tullut kovin lämmin. Tuntui että tulisijassa palanut nuotio olisi hehkunut lämpöään kaksin kerroin Šamaanin äänen nousun myötä. Fedotov riisui päällyspeskinsäkin ja istui hiljaa puupölkyllä, silmät seuraten Šamaanin käsivarren rytmistä nousua ja laskua. Hän tunsi sieraimissaan, että kodan savun ja tupakan hajuun oli nyt sekoittunut makea kesäniityn tuoksu. Hän huomasi kuinka Luula ripotteli jotain jauhomaista ainetta liesikivien päälle. Jauho kuumeni siinä ensin erittäen miellyttävää tuoksuaan ja alkoi sitten tummua, viimein palaen tuhkaksi ilmaan. Fedotovin päätä särki. Joi’unta ja rummutus jatkuivat Fedotovista ikuisuudelta tuntuvan ajan.<br>
Samaan aikaan kun ulkoa kuului susilauman villi ulvonta, Luula heitti kädessänsä olleen arvan kannuksen päälle. Se liukui ja pomppi kuvalta toiselle, merkistä merkkiin, Šamaanin rummutuksen saattamana. Yhtäkkiä vasara kimposi Šamaanin otteesta, lentäen tulisijan ylitse ja pudoten suoraan Fedotovin sylissä olevaan avonaiseen hopearasiaan. Hän tarttui ajattelematta siihen, mutta pudotti vasaran kuitenkin hädissään heti lattialle. Se oli jääkylmä – tai tulisen kuuma. Fedotov ei osannut päättää, kumpi tunne oli oikea. Kun hän katsoi rasiaan, johon hän oli asettanut Šamaanin tuoman kultasormuksen, näkyi pohjaa peittäneessä silkkityynyssä vain pyöreä, reunoistaan hiiltynyt reikä. Sormus oli hävinnyt.<br>
Šamaani oli nyt lakannut joikaamasta. Ainoa hiljaisuuden häiritsijä kodassa, tulen ajoittaisen rasahtelun lisäksi, oli laahustava, raapiva ääni kun arpa vielä liikkui kannuksen kovaksi pingoitetun kalvon päällä. Sen vauhti hidastui ja hidastui, kunnes arpa viimein pysähtyi alimmaisen vyöhykkeen kohdalle. Siellä se kiinnittyi kuin liimattuna keskimmäisen kuvion päälle.<br>
Susien ulvonta kuului taas, tällä kertaa niin lähellä kuin jos ne olisivat kodan seinämiä olleet kiertämässä. Arpa lähti uudelleen liikkeelle. Šamaani noukki sen ylös, lausui joitakin taikasanoja ja heitti sen takaisin rummun kalvolle. Tällä kertaa se ponnahti heti suden kuvan päälle kolmannessa vyöhykkeessä. Šamaani nosti kannuksen ilmaan. Arpa pysyi paikoillaan, riippuen ylösalaisin ja kilahtaen hieman, kun sen pari vaskirengasta osuivat toisiinsa.<br>
Fedotov pidätti henkeään. Hän oli tosi peloissaan ja olisi rynnännyt pois, jos olisi siihen kyennyt, mutta istui nyt liimattuna puupölkkyynsä kuin arpa kannukseen. Mies oli melkein unohtanut tulonsa syyn.<br>
Šamaani puhui yhtäkkiä. Fedotovin sydän hakkasi voimakkaasti. Hän oli varma kaikki kodassa olevat sen kuulivat:</p>
<p><i> ”Kun ulvomasta lakkaavat,<br>
riippumahat,<br>
nälkäsuolet,<br>
ne siipikoivin matkaavat manalaan!”</i></p>
<p> Sanat sanottuaan Šamaani retkahti pää alaspäin, rintaa kohti. Kädet laskivat kannuksen lattiatorvoille ja jäivät sitten pitämään rummun reunasta kiinni.<br>
Fedotov sai vihdoin jaloilleen voimaa ja nousi reidet väristen seisomaan. Hän alkoi kiskoa peskiään ylleen. Šamaanin sanat olivat omituiset. Fedotov ei niiden tarkoitusta ymmärtänyt, mutta oli ilmeistä, että vierailuaika oli ohi. Hänen odotettiin lähtevän</p>
<p align="left">......</p>
<p> Noin viikkoa ennen kuulutusmatkaa Akkia ilmestyi odottamatta appelaansa iltahämärän aikaan. Yön ja päivän valolla, tai pikemminkin sen puutteella, ei joulun maissa ollut paljon eroa. Töitä tehtiin silloin kun sää sen salli, vuorokauden aikaa liiemmin huomioimatta. Luula oli hämmästynyt nähdessään sulhasensa näin hyvän sään aikana, tietäen, että tällä täytyi olla paljon tehtäviä joulupyhien ja niitä seuraavien häiden johdosta.<br>
Luula oli palaamassa varastoaitasta jauhokiisa käsivartensa koukussa, kun hän huomasi Akkian. Mies seisoi keskellä kotasiljoa mietteissään, kuin harkiten mennäkö ovelle vai ei.<br>
”Terve sinulle!” Luula sanoi kirkkaalla äänellä.<br>
Akkia pyörähti ympäri. Hän ei ollut odottanut kenenkään olevan ulkosalla. ”Terve sinullekin! Kaikki terveenä olleet?” hän vastasi, näyttäen vieläkin hermostuneemmalta.<br>
”Jo vain. Kuulutuksistako tulet keskustelemaan?”<br>
”No siitähän, kai...”<br>
Akkia ei tällä kertaa väläyttänytkään hymyään. Luula tunsi, että mies oli vakavalla asialla. Kun hän katsoi Akkiaa tarkemmin, näytti kuin hänen sulhasensa olisi yhtäkkiä pienentynyt siinä hänen edessään. Akkian kasvot kapenivat, nenä muuttui teräväksi, mustapäiseksi, silmät ohentuivat kiiluvaisiksi viiruiksi. Luulan edessä seisoikin Saukko! Hänen seuralaisensa tuntui sanovan äänettömästi, tyynen ilman välityksellä: “Kyllähän näet, mutta käteesi et voi siepata!”<br>
Luula kuuli supisevat sanat selvästi korvissaan, mutta salamannopeasti Saukon kuiskailu vaihtui Akkian tuttuun ääneen. Luula kuuli vain lauseen lopun: “...saat pitää sen paidan ja huivit, jos haluat, mutta mielelläni ottaisin takaisin ne sormukset, jotka annoin.”<br>
”Mitä oikein sanoit?”<br>
Akkia oli entistä nolomman näköinen, kun hän kertasi moneen kertaan harjoittelemansa puheen: “Sanoin, että..., että jos et kovasti pahoitu, haluaisin jättää nämä tulevat kuulutukset kuuluttamatta ja että peruisimme häätkin. Pidä vain ne antamani lahjat sopijaisina, paitsi jos sormukset saisin sentään takaisin, niin olisi hyvä.”<br>
Katsellessaan Luulaa siinä edessään, kiisa kainalossa, lumen häilyvässä valossa, suurien lumihiutaleiden sulaessa hänen poskillaan, Akkia tunsi vatsanpohjassaan kirpaisun. Luula oli kauniimpi kuin koskaan. Kuitenkin miestä kuukausikaupalla ahdistanut pelko oli voimakkaampi kuin hänen senhetkinen halunsa omistaa Luula.<br>
</p>
<p>.....</p>
<p> Vouti katsoi papin leppoisaa olemusta. Ulkonäöstä huolimatta hän toivoi, että kirkkoherra Rahkonen omasi ahman sielun tyynen kuorensa sisällä.<br>
“Aionpa vetää tämän kylän Noita-Akan käräjille!” vouti vihdoin kuiskasi.<br>
Kirkkoherra ei ollut odottanut moista julistetta. Hän suoristautui tuolissaan ihmetellen, oliko hänen kuulonsa enää luotettava. “Vilkuna-Luulan? Nättärin Parantajan? Käräjille? Mitä hän on tehnyt, että oikeuteen täytyy asia viedä?”<br>
Voudin kasvot vääntyivät moittivaan irveeseen: “Parantaja! Noita se nainen on! Noita aivan siitä pahimmasta päästä. Itse piru alaisineen yöt kaiket hänen kodassaan tanssii! Pitkin seiniä siellä elostelevat ja pahojaan suunnittelevat. Roviolle, minä sanon, se nainen kuuluu, kissoineen päivineen, helvetin tuleen käpristelemään!”<br>
Kirkkoherra oli tosi hämmästynyt. Vaikka hän ei vielä ollut ehtinyt käydä Luulaa tapaamassa, kaikki mitä hän oli naisesta kuullut muiden puhuvan oli pelkkää hyvää. Tiesihän hän, että pakanauskoon tämän parannuskeinot perustuivat, mutta naisen tarkoitus oli kunnioitettava, Nättärin kylän hyvinvointi. Samaa oli kirkkoherra Martinssoninkin seuraajansa avuksi kirjoittama pieni seurakuntaselostus vakuuttanut.<br>
Santeri Rahkonen oli toivonut voivansa pian keskustella Luulan kanssa saadakseen hänet huomaamaan kristinopin tärkeyden. Huolimatta edeltäjänsä myönnetystä epäonnistumisesta siinä suhteessa, Nättärin nykyinen pappi oli toiveikas. Jos Luula oli niin viisas kuin puheet väittivät, oli mies varma, että hän saisi tämän näkemään totuuden – oli olemassa vain yksi Jumala, Herra Kaikkivaltias Taivaissa!<br>
“Vaikea minun on uskoa paholaisen mellastuksiin Nättärissä. Kovasti nöyrää väkeä tuntuvat paikalliset täällä olevan. Kuinkas Vouti on sellaisista menoista tietoinen?” kirkkoherra kysyi, epäilys vieläkin äänessä kaikuen.<br>
“Omin silmin näin ne sarvipäät!” vouti vastasi kiihkoissaan, valistamatta pappia kuitenkaan koko totuudella, kuinka hän oli aamulla herännyt ilkosillaan Noaidi-Ahkan vuoteessa!<br>
”Jaahah! Vai sillä lailla! Minä en tätä Vilkunaa ole vielä tavannut, mutta kylällä kerrotaan, että nainen on oiva parantaja. Kuulemma jokin vuosi taaksepäin pelasti monta henkeä Mustan Surman kynsistä. Ei voi sellainen henkilö paholaisen kestejä pitää!”<br>
”Pirulle on sielunsa antanut! Perkeleen leima sillä on kaulassaankin! Itse katselin, kuinka pirun tappomiehiä suuhunsa lappoi ja söi!”<br>
</p>
<p>......</p>
<p> Lämmön välityksellä Luula koetti ohjata Märtan omaa energiaa oikeaan suuntaan. Työskennellessään hän selitti toimenpiteitään rauhallisella, pehmeällä äänellä: ”Minusta tuntuu, että tautisi on söhlinyt kehosi luonnolliset kulkutiet umpisolmuun. Täällä on tällaisia pahkuroita polkujen varrella. Sinun omat voimasi vähenevät, koska ovat uupuneet yrittäessään availla näitä solmuja. Ruumiisi parannusvoimat eivät nyt pääse etenemään! Tiedä, että kaikilla meillä on oma sisäinen voimamme, jota käytämme sairauksien torjumiseen tai parantamiseen. Minä vain autan sinun voimaasi siirtämällä sille itsestäni lisätulta. Ajattele vaikka kätteni lämpöä sinä tuulena, joka puhaltaa sinun sisäisen parannustulesi kekäleet liekkiin! Kuvittele että minusta saamasi lämpö saa sinut säteilemään kuin keskipäivän aurinko!”<br>
Märta kuunteli Luulan sanoja. Oli miellyttävää maata pehmoisilla taljoilla, silmät ummessa ja tuntea Luulan kosketuksen vaeltavan jäsenten alla. Märta yritti seurata saamiaan ohjeita, kuvitellen kirkkaan liekin seuraavan käsien liikettä.<br>
Pään alle ehdittyään Luula hieroi niskaa ja hiustenrajaa pitemmän aikaa.<br>
”Nyt ajattele, että kaikki ne solmitut nyörit sisälläsi, jotka ovat avautuneet, lentävät ulos täältä päälaeltasi! Ne häviävät ilmaan, jättäen jälkeensä vain kirkkaan valon, joka heijastuu esiin koko vartalosi vasemmalta puolelta”, Luula jatkoi neuvojaan.<br>
<!-- InstanceEndEditable -->
</div>
<!-- End Main Column -->
<hr class="hide" />
<!-- Sub Column -->
<div class="subcol">
<!-- InstanceBeginEditable name="SubColumn" -->
<!-- InstanceEndEditable -->
</div>
<!-- End Sub Column -->
</div>
<!-- End Wrap -->
<!-- Xtra Column -->
<div class="xcol">
<!-- InstanceBeginEditable name="ExtraColumn" -->
<!-- InstanceEndEditable -->
</div>
<!-- End Xtra Column -->
</div>
<!-- End Content -->
<div id="footer">
<cite> </cite>
<hr />
<span>© 2008 TaideTalli</span>
<div>
<strong>TaideTalli</strong> <em>|</em>
A Venture of Sirkka Shayan
</div>
</div>
</body>
<!-- InstanceEnd --></html>