Työn tavoitteena oli arvottaa suomalaista metsämaisemaa sen mukaan, mitä tiedämme metson soidinpaikkavaatimuksista. Priorisointi perustuu metsäaineistoon ja ihmisvaikutusaineistoon (tarkempi kuvaus alla). Lopputulosta on verrattu tiedettyihin soidinpaikkoihin, ja tämä vertailu osoitti, että lopputuloksena olleen rasterin (skenaario 6 [S6] , kts. alla) korkean prioriteetin paikat osuivat melko hyvin yksiin tunnettujen soidinpaikkojen sijainnin kanssa (lähes puolet soidinpaikoista osui parhaaseen 20 % prioriteettiluokkaan).
Tulosten avulla voidaan siis tunnistaa metson soidinpaikoille potentiaalisia metsäalueita. Tuloksia on jo käytetty hyväksi Uudenmaan Ely-keskuksen (Arto Pummila, nykyään Metsähallituksen luontopalvelut) suorittamissa metson soidinpaikkojen kartoituksissa, ja se on toiminut kiitettävästi. Käyttökelpoisuudessa voi kuitenkin olla eroja eri puolilla Suomea riippuen maiseman rakenteesta ja muista metson soidinpaikkoihin ja populaatiokokoon vaikuttavista tekijöistä.
Alkuperäistutkimuksen viite:
Sirkiä, S., Lehtomäki, J., Lindén, H., Tomppo, E., Moilanen, A., 2012. Defining spatial priorities for capercaillie Tetrao urogallus lekking landscape conservation in south-central Finland. Wildlife Biology. 18, 337–353.
http://dx.doi.org/10.2981/11-073
Lähtötasoa kuvaavassa tulosrasterissa on huomioitu pelkkä paikallisen * elinympäristön laatu (indeksipiirteiden kuvaamana). Kaikki puulajit saavat saman painoarvon (1), ja soluun mahdollisesti osuva ihmisvaikutus saa yhtä suuren, mutta negatiivisen painoarvon (−1). Eri analyysipiirteiden (n=5) yhteisvaikutus ratkaisee tarkasteltavana olevan solun arvon suhteessa muihin soluihin, eikä ympäröivien solujen arvoilla ole minkäänlaista heijastevaikutusta solun arvoon. Toisin sanoen vaikka viereinenkin solu sisältäisi metsolle hyvää metsää, tämä ei vaikuta ko. solun arvoon, vaan arvo lasketaan kaikkien solujen yli vain perustuen niiden omiin arvoihin (ns. paikallinen arvo). Ihmisvaikutusrasterin negatiivinen painokerroin kuvastaa olettamusta, että metso aktiivisesti välttelee tällaisen maankäytön alueita.
Tässä skenaariossa huomioidaan edelleen pelkkä paikallisen elinympäristön laatu. Eri puulajit saavat kuitenkin erilaiset painot:
| Puulajiryhmä | Paino |
|---|---|
| Mänty | 3 |
| Kuusi | 1 |
| Koivu | 0 |
| Muut lehtipuut | 0 |
| Ihmisvaikutus | -1 |
Painotusta tulee tulkita niin, että kussakin solussa mänty on kolme kertaa arvokkaampaa kuin esimerkiksi kuusi. Sen sijaan lehtipuilla ei ole mitään vaikutusta solun paikalliseen laatuun. Yksittäisen solun sisällä rastereiden arvo muuttuu siis annettujen painokerrointen mukaan, ja piirteiden yhteisvaikutus solussa ratkaisee edelleen arvon suhteessa muihin soluihin. Painotus perustuu tutkittuun tietoon siitä, että metson soidinpaikat sijaitsevat Suomessa pääosin havupuuvaltaisissa metsissä, etenkin kuivahkoilla mäntykankailla.
Kolmannessa skenaariossa solujen keskinäinen arvojärjestys perustuu sekä paikallisen elinympäristön laatuun (kuten edellä kuvatussa skenaariossa S2) että solujen väliseen kytkeytyvyyteen. Kytkeytyvyys on määritelty eri puulajirastereiden välille käyttäen 2 kilometrin keskimääräistä kytkeytyvyysmittaa. Tämä etäisyys on keskimääräinen kernel-tyyppinen etäisyys, mikä tarkoittaa, että kytkeytyvyysvaikutus ei rajoitu tähän etäisyyteen vaan vähenee periaatteessa äärettömyyteen saakka. Eri puulajien painotus on muutoin kuten edellä, mutta kytkeytyvyydellä muunnetut indeksipiirteet saavat 2,5 -kertaa suuremman painoarvon kuin muut ominaisuudet. Tällä korostetaan metson soidinalueen merkitystä analyysissa. Kahden kilometrin keskimääräinen kytkeytyvyysmitta kattaa metson soidinpaikan lisäksi ympäröivät kukkojen päiväreviirit, joilla ne viettävät suuren osan vuodesta. Tämän kukkojen elinpiirin tai soidinalueen metsäisyys on siis analyysissa 2,5 -kertaa tärkeämpää kuin paikallisen elinympäristön laatu. Nyt yhtä solua ympäröivien solujen metsäisyys alkaa siis "heijastevaikuttaa" ko. solun arvon määräytymiseen, eli priorisoinnissa suositaan sellaisia alueita, joilta löytyy yksittäistä solua laajempia metsäkokonaisuuksia.
Kytkeytyvyyslaskut olettavat, että saman puulajin metsien välillä kytkeytyvyys on täydellistä. Kuusen ja männyn välillä kytkeytyvyys on suhteellisen korkeaa, samoin koivun ja muiden lehtipuiden välillä. Heikointa kytkeytyvyys on havu- ja lehtipuiden välillä. Nämä määritelmät perustuvat kuvitelmaan siitä, miten eri puulajivaltaiset elinympäristöt ovat kytkeytyneitä toisiinsa metson näkökulmasta.
Neljännessä skenaariossa on kaikki skenaarion S3 elementit, mutta lisäksi mukaan tulee kytkeytyvyys eri puulajirastereiden välillä 10 kilometrin keskimääräisellä kytkeytyvyysmitalla. Tämä mittakaava vastaa karkeasti poikueellisten metsonaaraiden vuodenaikaisliikehdintää sekä nuorten metsoyksilöiden muuttomatkaa synnyinseuduilta uusille alueille. Oletus siis on, että tämä mittakaava kattaa suurimman osan niistä tilaan liittyvistä ilmiöistä, jotka vaikuttavat metson paikallisen soidinpopulaation kokoon. Tämä kytkeytyvyystaso huomioidaan analyysissa paikallisen elinympäristön laatua vastaavilla painoarvoilla (taulukko 1).
Skenaario on muutoin samanlainen kuin S4, mutta mukaan tulee sekametsää suosiva, metsikkötason kytkeytyvyys eri indeksipiirteiden välillä 200 metrin keskimääräisellä kytkeytyvyysmitalla. Sekametsässä on todennäköisemmin metsolle sopivaa monipuolista metsikkörakennetta, joka tarjoaa lajille sekä ruokaa että suojaa. Vaikka solun paikallista arvoa laskettaessa lehtipuiden kerroin on nolla, niin tässä kohden lehtipuilla on suuri merkitys sekapuustoisuuden luomisessa. Toisin sanoen ne runsaasti havupuita sisältävät solut, joiden lähistöllä on runsashavupuustoisia soluja joissa on seassa lehtipuustoa, saavat analyysissa korkeamman prioriteetin. Tämän kytkeytyvyystason painoarvo on sama kuin paikallisen elinympäristön laadun ja 10 kilometrin kytkeytyvyystason (taulukko 1).
Lopullisessa priorisointirasterissa S6 oleva solujen arvojärjestys perustuu sekä paikallisen elinympäristön laatuun että solujen väliseen kytkeytyneisyyteen neljällä eri kytkeytyvyystasolla. Edellisten lisäksi mukana on nyt negatiivinen kytkeytyvyys puulajirastereiden ja ihmisvaikutusrasterin välillä 500 metrin keskimääräisellä kytkeytyvyysmitalla. Negatiivinen vaikutus on lähtöisin ihmisvaikutusrasterista, ja se kohdistuu kaikkiin muihin analyysipiirteisiin. Solun arvo on siis alhaisempi, jos sen lähistöllä on ihmisvaikutusta sisältäviä soluja. Toisin sanoen voidaan ajatella, että solun paikallinen ihmisvaikutusarvo ”säteilee” negatiivista vaikutusta ympäröiviin soluihin, vaikka nämä olisivatkin metsäisiä ja vielä ympäröity muilla metsäisillä soluilla. Asiantuntijatiedon mukaan soidinpaikalla olevat metsot alkavat häiriintyä lähestyvistä ihmisistä kun he ovat suunnilleen 500 metrin päässä. Myös maatalousalueiden aiheuttaman metsien pirstoutumisen negatiivisten vaikutusten on arvioitu ulottuvan suunnilleen tämän etäisyyden verran metson käyttämien metsäalueiden sisälle (nk. reunavaikutus, mm. lisääntynyt pienpetojen saalistus).